Adios amigos!
Tulin just takas vantaalle, junamatka meni ihan oolrait. Paitsi yks asia mikä mua aina jaksaa kummastuttaa yhtä paljon; miksi kanssamatkustajasi, eli yleensä vieressä istuva katselee sitä, mitä teet koneella? Naama tuntuu olevan melkein liimautuneena koneen näyttöön ja tuntuu että pysäkkisi lähestyessä joudut taltan avulla irroittamaan tämän yksilön ruudultasi. Mutta kai mä oon oikeesti sit kiinnostava ihminen ?!?!?!?! JESJES.
Mut mul on pari web kuvaa teille mistä saatte varmasti paljon mielihyvää.
Kuvat antavat semmosen vaikutelman ku mun pää ois juuttunu kallelleen juuri tälle vasemmalle puolelle. (Itsestäni katsottuna)
Mutta jatkakaa te varmasti niinkin ihanaa sunnuntai-iltaa todennäköisessä "huomenna on maanantai" -vitutuksessa. Itse meen onneksi kymppiin, ja unirytmini on rantautunut siihen, että herään aina herätyksen kanssa tai ei; puoli kahdeksalta. Vitutusta mulle siis ei, jes. Huomen toimitan pari asiaa, eli käyn ostamassa dösälipulle aikaa ja käyn salilla ostamassa salikortin! Tai sit kallistun uusien vaatteiden ostoon.. hmm.. vaikeeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti