Elikkäs pikkuisen kanini, Bonifaziuksen(Bonskun) löysin tiistaina 16.10. leikkimökistä (missä molemmat pupulit asuivat kesän ja vielä tuona päivänä siellä olivat) pois nukkuuneena. Ei voi ku sanoa et hirvee olo siitä, että just ku olisin päässy kattomaan vauveleita nii toinen oli lähteny kanien taivaaseen. En niinkään ole surullinen, koska tiiän et täl pallerolla oli tosi ihana ja pitkä elämä, se oli jopa hemmoteltu. Jos ei hunajaiset herkkutangot maistunu, nii mehä vaihdettiin äidin kanssa sitten semmoset missä oli marjaa ja muutenkin aina sapuskaa mistä tykkäs. Kesällä tää vintiö kaivo veljensä kanssa meidän pihaan hirveitä koloja ja nautiskeli auringosta. Mut silti mulla on hirvee tunne siitä et en ehtiny hyvästelemään pikkuista, oliha se mulla melkeen neljä vuotta.
Ei voi ku muuta sanoa että kiitos näistä vuosista, jään kaipaamaan, enkä unohda koskaan♥
