keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Moikka! Faijalla on tänään synttärit, nii siitä toi kakkupala. :) Tänää oli se matikan valtakunnallisen tyyppine mikä tuntu mulle olevan iha älyttömän vaikee.. tuli suoraan sanottuna täydellisen epäonnistunu olo siitä. "äläkä ajattele et se meni huonosti vaa et teit sen kuitenki ja et se on pois alta ja teit sen niin hyvin ku voit♥" toi onneks piristi iha älyttömästi :)♥ Koulun jälkee sit mentii Ennin kaa mässäämää heselle ja jutustelemaa kaikkee maan ja taivaan väliltä. Sit ku Enni lähti nii mä kävin sit kirjastossa vihdoi lainaamassa kirjan kirjaesitelmää varten. Oon nähny ton leffan Tummien perhosten kodista ja se on aivan älytömän hyvä. Oon lukenu sitä jo jonkun verran ja pakko pistää tähän siitä yks kohta: 
" Poika on äidin takana, äiti voisi nähdä hänet jos haluaisi, jos kääntäisi hiukankin päätään, mutta hailakas, poissaolevakatse on suuntautunut verkkaisesti virtaavaan veteen. Virtaavaan veteen, sen pohjaan, jossa pyöreät kivet katsovat häntä takaisin kuin pohjaa asuttavien olioiden pullistuneet silmät. Lapsi äidin sylissä alkaa huutaa. Se huutaa tuttua, sietämätöntä, vaativaa kakaranitkuaan, jota äiti ei käsitä. Jota hän ei voi sietää. Joka laukaisee hänen migreeninsä, joka panee hänet kääntämään käsilaukun pöydälle, jotta pillerit löytyvät, joka panee hänet kirkumaan kilvan lapsen kanssa. Äiti havahtuu nopeasti, hätääntynyt ilme kalpeilla kasvoillaan. Hän tasapainoilee kömpelösti ojan reunalla: jalat jäävät juuri ja juuri kastumatta ja hän avaa sylinsä antaen lapsen liukua veteen huomaamatta että myös Juudit on siellä, haraamassa ilmaa laihoilla käsivarsillaan, yrittämässä tarttua veljeen. Juudit nappaa pitkän, häntää muistuttavan ohuen tukkansa suuhunsa, ihmee sitä kuten aina hädissään, tallaa ja hyppii avuttomana puolelta toiselle.. Lapsen itku katkeaa. Katkeaa, lakkaa olemasta. Noin vain. Äiti kääntyy ympäri. Säpsähtää nähdessään pojan seisovan siinä takanaan. Panee kädet silmille kuin pahanteosta tavattu lapsi. Sitten hän ryhdistäytyy, hymyilee uhmakkaasti, kas niin, Juhani, mennään sisälle ettei vilustuta, hän sanoo ja nostaa kuusen alimpia oksia, etteivät he saisi neulasia kasvoihinsa" pakko vielä paljastaa että tää Juhani onneks saa pelastettua tän lapsen sieltä vedestä, mut toi on tosi karmivaa.. 

Eipä mulla sitten oikee muuta :) 

♥ essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti